Takana on muutto, uusi paikkakunta, uudet maisemat, uudet ihmiset, uusi koulu, uusi ala ja ennenkaikkea uudet kujeet. Olen päässyt pois sieltä mihin en koskaan tuntenut kuuluvani, en enää sen jälkeen kun täytin kuusi.

Kaikki sähläys saa olla nyt ohi, se oli se nuoruuden huumassa koettu kaikki uusi ja ihana, niin ihmeellinen. Olen vieläkin nuori, ja haluan olla nuori. En ole vielä valmis sitoutumaan vakavasti, olen pienen elämäni aikana seurustellut niin monta vuotta. Kaikkea on kokeiltu, mutta mikään ei ole vielä tuntunut oikealta, erilaista hyvää ja pahaa, kokemuksia.

Ei ole kiire mihinkään, en halua vielä lapsia, en halua omakotitaloa, farmariautoa, kissoja, koiria. Ei mun unelmaani kuulu "punainen tupa ja perunamaa". En paheksu niitä kenellä semmoinen unelma on, vaikka joskus saatankin puhua siitä halveksuvaan sävyyn, jokaisella on omat unelmat ja omat päämäärät mitkä haluaa tavoittaa.

Tällä hetkellä ainakin uskon että oon lähempänä mun unelmaa kun koskaan, tästä oon haaveillu pitkään. Oma asunto, omat jutut.

Tämäkin on kova kynnys mulle, että uskallan edes kirjoittaa mitään tänne. En uskalla enää luottaa ihmisiin. Kirjottaminen on aina ollut mulle helppoa, mutta sen julkaiseminen ei. Ajatusten siirtäminen paperille on aina auttanut mua jaksamaan, vaikka olis ollu vaikeeta. Erilaisten aforismien ja runojen kautta, erilaisten lyriikoiden. Se on mun tapa purkaa sitä mikä mun sisällä velloo.

Tää päivä ei oo ihan mua varten, viimeyönä en saanut nukuttua kun muutaman tunnin ja postin tullessa sisään mut herätti huono aamu. Otin itteeni kuitenkin niskasta kiinni ja kapusin sängystä ylös. Kävin kaupoilla ja hoidin kaikki pakolliset asiat, joista yksi tietenkin unohtiu, se täytyy hoitaa huomenna.

Muuten tää viikko on mennyt ihan loistavasti yksin pyöriessä, kattelemalla paikkoja ja tekemällä tänne omaa kotia. Niin rentoutunut ja helpottunut fiilis. Läheisimpiä ihmisiä on tietenkin pieni ikävä, mutta kyllä tässä huomaa kuka ei välitä ja kuka välittää. Se oli arvattavissakin miten tässä käy, ja kaikenhuipuksi olen tyytyväinen miten tässä on käynyt. Tärkeet pysyy lähellä, muita en tarvitse. NE on ne jotka tukee ja turvaa, vaik ois vähän vaikeaa (: Kai mulla on nyt sitten jonkilainen ihme haikeuspäivä, näitä ei täällä ole ollut monia.

Nyt annan palaa, mulla ei oo mitään menetettävää! :)

"Saattaa olla, etten ole täydellinen, mutta erinäiset osat minusta ovat erinomaisia"